Äänestys
Rokkaako Alaparkki?
|
|
1989 PONTIAC FIREBIRD TRANS AM
Pontiac Firebirdin ensi esittely tapahtui vuonna 1967, samaan aikaan kuin sisarmalli Chervolet Camaron. Seitsemänkymmentäluvun alussa esiteltiin Firebirdin toinen sukupolvi. Omistamani yksilö edustaa kolmatta sukupolvea, joka näki päivänvalon vuonna 1982 ja tuli tutuksi muun muassa Knight Rider (ritari ässä) televisiosarjasta, jota esitettiin myös suomessa.
Kolmannen sukupolven Firebird on käytännön ratkaisuiltaan hyvinkin konservatiivinen kokonaisuus. Halvemmissa malleissa käytettiin yleisesti nelisylinterisiä ja V6 moottoreita. V8 moottori oli lisävaruste ja sitä oli saatavilla kahdella eri iskutilavuudella, 5,0 ja 5,7. Moottorien tehot alkoivat nelipyttyisen reilusta 120 hv päättyen Trans Am GTA:n 240:een. Omassani on viiden litran V8 varustettuna TPI ruiskulla. Se kehittää vakiona 210 hv tehon ja noin 320 nm väännön.
Firebirdin tekee mielenkiintoiseksi se, että tekniikka ja varusteluvaihtoehtoja oli tarjolla lukemattomia. Oman yksilönsä pystyi luomaan mieleisekseen optiolistaa ruksaamalla. Firebirdeihin oli saatavana myös kokonaisia varustepaketteja, jotka kulkivat nimillä, Formula, Trans Am ja Trans Am GTA. Nämä paketit tähtäsivät auton urheilullisuuden lisäämiseen, ja olivat tarjolla vain V8 moottorien yhteydessä.
Omani on ladattu kohtuullisen suurella määrällä erinäisiä lisävarusteita: mm. Trans Am paketti, ilmastointi, cruise control, premium sisustus, WS 6 alustapaketti joka sisältää jäykät jouset ja iskarit, nopean ohjauksen ja tukevammat vakaimet edessä ja takana. Lisäksi autoon on ruksattu Targa lasikatto ja 16” erikoisvanteet erikois renkailla (245/50/16) ja Positraction lukkoperä. 1. omistaja oli halunnut hankkia Trans Am GTA:n ja tilasi vielä Aero-paketin, jotta ulkonäkö vastaisi GTA-mallia. Aero-paketti sisälsi etu-, sivu- ja takahelman sekä Aero Wing takaspoilerin.
Itse olen pienestä pitäen haaveillut omasta Firebirdistä katsottuani Knight Rider TV sarjaa. Parasta antia autossa on mielestäni sen kaunis ulkonäkö ja sisustusratkaisut. Enkä luonnollisesti voi sanoa pahaa sanaa konehuoneesta vaimeasti kuuluvasta V8 moottorin soundista tai hienosti vaihtavasta automaattilaatikosta.
Mutta on mitalilla toinenkin puoli. Firebirdin ajo-ominaisuudet eivät yllä parhaimpien Nippojen (lue Japanilaisten) ja hyvien eurooppalaisten kehonsiirtovälineiden tasolle ainakaan suomen uraisilla ja kuoppaisilla teillä ja kaduilla. Lisäksi auton omistaminen ja käyttö on suomessa kohtuuttoman kallista. Bensiiniä palaa sekalaisessa ajossa n. 11-14 litraa sadalla. Lisäksi huollot ja vakuutukset ovat hinnakkaita suhteessa Euroihin ja japseihin.
Toisaalta en aiokaan ajaa autollani talvisin ja se osaltaan tasaa käyttökustannuksia miellyttävämpään suuntaan. Ja kesä käyttökin rajoittuu ilta cruisailuun ja lyhyisiin lomamatkoihin. Sillä en aio kerätä mittariin 5 tuhatta mailia enempää vuodessa. Autollani on nimittäin tällä hetkellä ajettu vain ja ainoastaan 15 tuhatta mailia kesäajoa ja koko ikänsä se on ollut lämpimässä ja kuivassa tallissa. Niinpä se onkin säilynyt kaikilta osin täysin virheettömänä – juuri sellaisena kun se rullasi ulos Pontiacin Van Nuysin tehtaalta elokuussa 1989. Eli perinteitä täytyy kunnioittaa myös tältä osin ja huoltaa auto merkkiliikkeessä vuosittain, jotta arvo säilyisi myös tulevaisuudessa. Firebirdien ja Camarojen valmistus päätyi tänä kesänä, joten on odoteltavissa että vähän ajeltujen alkuperäiskuntoisten autojen arvo nousee, näin on käynyt jo USA:ssa, jossa näiden autojen hinnat ovat jo suomen tasolla.
Ensi talven projekti on laittaa autoon hieman bolt on palikoita. Hankintojen tuloksena kaapissa odottelee Holley:n viritysruisku. Edelbrock peltipakosarjat, Hypertech teholastu ja Crane Cams 270° nokka-akseli. Näillä eväillä tehot nousevat lähemmäs 300 hv ja myös vääntö paranee. Mutta tästä parannuksesta nautitaankin vasta ensi kesänä.
- Sauli Vuori
|
|
