Äänestys
Rokkaako Alaparkki?
|
|
1973 FORD THUNDERBIRD 2D HT
01.05.2003
Tämä - vuoden 1973 ukkoslintu - löysi uuden kodin tallistamme parisen viikkoa sitten. Auto on varustettu 460 kuutiotuumaisella (7.6 litre) veekasilla ja luonnollisesti automaattivaihteistolla. Tässä yksilössä on varusteita kohtuullisen runsaasti aitoon amerikkalaiseen tyyliin. Mm ilmastointi, nahkasisustus, sähköpenkit, sähkölasit ja peilit sekä monia muita kivoja yksityiskohtia ... Näistä ehkä mielenkiintoisimpana mainittakoon auto-lights -toiminto, joka kuljettajan näin halutessa, vaihtaa pitkät valot maantiellä päälle ja vaihtaa takaisin lyhyisiin auton tullessa vastaan tai saavuttaessa riittävästi valaistulle tieosuudelle. Myös käsijarrun vapautukseen on kehitetty oma alipaineella toimiva automatiikkansa. Vaihdettaessa vaihde P:ltä ajoasentoon kytkeytyy seisontajarru pois päältä.
70-luvun alussa Ford USA muutti Thunderbirdin korimallia enemmän vanhempaa ostajakuntaa miellyttäväksi. Aikaisemmin Thunderbird oli niin sanottu urheilullinen Coupe. Nämä 70-luvun alun mallit ovat ns. fulisize korisia, ja yksiä kookkaimmista henkilöautoista mitä on koskaan valmistettu. Ukkoslinnut ovat tekniikaltaan ja suurelta osin koriltaan yhteneväisiä Lincoln Continentalin kanssa. Erot löytyvät lähinnä keulan ja perän muotoilusta. Moottorit ja voimansiirto ovat samoja. 460 kuutiotuumainen moottori kehittää lähemmäs kolmensadan hevosvoiman tehon, mutta tärkein on kuitenkin sen tuottama julmettu vääntömomentti jo alhaisilla kierroksilla, mikä takaa rivakan liikkumisen 2300kg:n omapainosta huolimatta. Polttoaineen kulutus on sanalla sanoen miehekästä. Maantienopeuksilla voi päästä jopa viidellätoista litralla sadalla, mutta nurkka-ajossa simaa kuluu yli kolmekymmentä litraa satasella. Se oikeuttaa nykyisenä eko-aikakautena jo sikajuomarin arvonimeen.
Mutta kaikki hauska luonnollisesti maksaa, eikä tämän auton kohdalla aiota ajaa jokapäiväisiä ajoja. Siihen soveltuu paremmin itäautot jo pelkän kokonsakin puolesta. Tämän parkkeeraaminen S-marketin pihalle on huvittavan näköistä touhua, kun auto ei sovi mitenkään yhteen parkkiruutuun. Meillä onkin tapana sanoa, että onko parkkiruudut mitoitettu joillekin kääpiöautoille ...
Tällä yksilöllä on takanaan vasta alta 90 tuhatta aurinkoista mailia, ja se on viettänyt elämäänsä autoja arvostavassa eläkeläisperheessä Califomian Torrancessa, mistä se kotiutui kylmään Suomeen vuosi sitten. Auto katsastettiin museorekisteriin välittömästi maahantulon yhteydessä ja sille tehtiin asianmukainen kevyt ruosteenestokäsittely pohjaan ja kotelorakenteisiin. Ruoste ei sinänsä ole ongelma, koska auto on varustettu erillisenä palkkirungolla, ja Califomiasta kotoisin olevat autot ovat usein täysin ruosteettomia kuivasta ilmasta johtuen. Tarkoitus on vaalia auton alkuperäisenä säilynyttä kuntoa ja käyttää sitä vain hyvällä säällä pari kertaa viikossa. Näin toimien voisi olettaa, että ukkoslintu lentää vielä pirteästi seuraavankin kolmenkymmenen vuoden kuluttua!!
- Sauli Vuori
|
|
