Äänestys
Rokkaako Alaparkki?
|
|
Osaman jäljillä
Tavanomaiseksi kaavailmani aamu alkoi hyvin aamumaisesti. Kelloradio keskeytti seikkailuni tuulimyllymaassa, pari kertaa torkkunappulan kautta siirryin aamukahvipöytään. Radioni löytänyt KissFM soitti Mambaa ja kevät teki tuloaan ikkunan takana. Kaikki oli juuri niin kuin pitikin. Siis Mambaa lukuun ottamatta.
Kaikki ei kuitenkaan ollut kohdallaan, Mambaan tosin olin jo tottunut. Huomasin epäjärjestyksen läsnäolon vielä heräämispisteessä olevassa keittiössäni hetkessä, aavistelin itse kaaoksen odottelevan jo nurkan takana. Kahvinpurusirottimen varsi katkesi puruja siirrellessäni. Voiko näin edes tapahtua kuvittelin itsekseni. Tyngälläkin kovaa tökin tokaisin itsekseni ja jatkoin. Puhelimeni pärähti soimaan. Ulkomaailman yhteydenotosta kummastuneena painoin vihreää luuria ja sanoin etunimeni mikrofonille.
Puhelimen toisessa päässä oli harvasanainen Herra Riihimäen Liikkuvan Poliisin edustaja. Mykistyneenä kuuntelin sanoja joilla hän monotonisesti moukaroi tärykalvojani. Viesti oli selvä, autoni oli nähty edeltävä yönä liikenteessä. Kuun alusta "kaupungin maineen tahallinen tahriminen - tai sen törkeä yritys" on ollut kuolemalla rangaistava teko. Kliseiset tekosyyni eivät minua tästä enää pelastaneet. Rikos ihmiskuntaa sekä kaikkea luonnon tuottamaa kauneutta kohtaan oli jo tapahtunut.
Pikkuhiljaa vuosituhannen vaihtumisen jälkeen Riihimäen pienessä kyläpahaisessa oli alkanut näkyä selkeitä porvarisoitumisen merkkejä. Pääsiäiskaupunki -tittelin sekä monikansallisen kävelykatuhankkeen jälkeen julmaa diktatuuria harrasteleva johtoporras aloitti järjestelmällisen liikenteen siistimisen. Itse kuuluin toistaiseksi vielä tähän taistelevaan työväenpuolueeseen joka ikenet verillä aloitti korkeiden kulkuvälinemaksujen maksamisen ja osti hampaat irvessä sadistisen kallista bensiiniä.
Myöhemmin "TAKAISIN PÄIVÄNVALOON" -projekti otti kovemmat otteet käyttöön. Riihimäen Liikkuva Poliisi määrättiin poistamaan liikenteestä kaikki epäilyttävän näköiset sekä yleisestikin kaupungin modernisoitunutta imagoa vastaan taistelevat henkilöautot. Riihimäen Liikkuva Poliisi ei operaatiossa sääliä tuntenut kapinahengessä kasvavien rikkaruohojen kitkemisessä. Yhdeksänkymmentä yhdeksän oktaaninen vedettiin tyystin pois markkinoilta, neuvostoliiton viimeisimmätkin rippeet käytiin polttamassa ja päälle kaadettiin ruokasuolaa - äitini autoakaan eivät päästäneet katsastuksesta läpi.
Herra Riihimäen Liikkuva Poliisi tarjosi minulle sopimusta. Minua ei mestattaisikaan Allinnan mäellä tulevana sunnuntaina, vaan minulla olisi mahdollisuus suorittaa Riihimäen kaupungille eräs taloudellisesti kannattava projekti. Herra Riihimäen Liikkuva Poliisi kertoi että minulle on varattuna matkaliput arabiemiirikuntiin, matkani ensisijaisena - sekä ainoana päämääränä on paikallistaa terroristijohtaja Osama Bin Laden sekä tuoda hänet kahden viikon päästä paluulennolla Riihimäen kaupungintalolle auringonlaskuun mennessä.
Muistin joskus kuulleeni mahdollisesta "PÄÄMÄÄRÄNÄ IKUINEN VALO" -projektista joka toistaiseksi pölyttyy arkistokaapissa puuttuvan rahoituksen vuoksi. Osasin yhdistää sanat "puuttuva rahoitus" sekä sanat "suuri löytöpalkkio" joka hukassa olevan miehen perässä usein mainitaan. Muistaakseni jossain projektin mainoksessa kiltin näköinen setä lupaa parempia aikoja nuorille autoilijoille, pitäisikö se paikkaansa?
Myin sieluni paholaiselle.
Sain matkaliput.
Tiesin ettei kahvipurusirottimen brutaali kohtalo enteillyt hyvää.
Ja matka jatkuu!
Loskainen talvipäivä alkaa kääntymään kohti iltaa, aurinko on laskenut ja myös liikenne on alkanut rauhoittua ihmisten päästyä lämpimiin koteihinsa iltaansa viettämään. Itseni löydän vieraasta ympäristöstä Helsinki-Vantaan lentokentältä, edessäni on TaxFree myymälän virkailija joka antaa neuvoja minnepäin kannattaa verovapaata olutta mennä lentokentällä juomaan, ilman että Securitaksen kanssa ongelmia tulee. Kerrattuamme kulmasohvien sijainnin lähden kohti määränpäätä.
Muutama tunti edellisestä ja istuskelen Finnair MD-11 lentokoneessa, rivillä numero 24 käytävän viereen sijoitetulla penkillä. Suunnitelmani nukkua koko kuusi tuntinen matka vesitettiin välittömästi, rauhattomasta matkasta vastasi Finnarin kulinarististen nautintojen sekä legendan omaisien jalkatilojen lisäksi myös viereeni istutettu virtsarakkohäiriöinen vanha pariskunta. Mamba siitä enää puuttui.
Usean tunnin kuluttua pääsin ensimmäisen kerran haukkaamaan hiekkaisan maan happea. Touhut terminaalissa sujuivat yllättävän kitkattomasti, työharjoittelujaksoa viettäneestä passintarkastajasta sekä matkalaukkuni kadonneesta nimilapusta huolimatta. Ostin tölkin paikallista Limca limpparia ja aloin kääntämään nenääni kohden Abu Dhabia.
Paikallinen, hyvin villi, liikennekulttuuri selvisi pian. Kahteen osaan jaettu kahdeksankaistainen moottoritie oli kuin sademetsän villein metsästysraitti, vilkkujen käyttöä ei tunnettu ja edessä olevan ohi mennään siitä kohden mistä mahdutaan. Nopeusrajoitus moottoritiellä oli tuttu 120 km /h, sakkoja tämän ylittämisestä tuli 50 euroa, siitä huolimatta kuinka paljon rajoituksia rikottiin. Ylinopeussakot tulevat näppärästi kerran vuodessa maksettavaksi ja internetissä voi kukin käydä tarkastamassa kuinka paljon sakkoja on vuoden aikana kertynyt.
Rahan HYVIN läheisen läsnäolon pystyy katukuvasta muutenkin hyvin helposti aistimaan, talot ympärillä ovat korkeita peilipintaisia pilvenpiirtäjiä, autot liikenteessä että tienreunuksilla ovat pääasiallisesti isoja maastureita tai yli miljoonan markan arvoisia edustusautoja. Ostoskeskukset ovat valtavia ja niissä myytävät tuotteet kalliita.
Masentuneena edelleen Roleksittomasta elämäntilanteestani lähden ostelemaan postikortteja ja kylän parasta geeliä.
Mubarahin Grilli vaikenee.
Lamborgini Diablo |
Lomailusta tekoihin!
Istuttuani kolme päivää paikallisella merenranta klupilla nauttimassa luontoäidin, ohrapellon sekä kahisevan käteismassan tarjoamista kiusauksista; tajusin metsästysbudjettini huvenneen huolestuttavasti. Ilmeisesti on aika vihdoin ja viimein siirtyä sanoista tekoihin ja hakea poika narun varteen.
Villistä liikenteestä sekä isoista Baijerilaisista aiheutunutta pelonsekaista inhoa pakenen erääseen Abu Dhabin lukuisista peilipintaisista shoppailukeitaista. Muistaakseni jostain kotimaisesta iltapäivämediaveturista olen joskus lukaissut spekulaation siitä miltä etsimäni kaveri voisi tällä hetkellä näyttää - useiden parturillisien operaatioiden jälkeen. Hetken asiaa päässäni pyöriteltyä tulen siihen tulokseen ettei sovi unohtaa sitä mahdollisuutta että poika on tyystin joukkuetta vaihtanut; ja tälläkin hetkellä aikaansa kuluttaa suihkuttelemalla testeripulloista mansikan hajuisia ihmeliemiä kämmenselkäänsä. Kuin kettu syöksyn liukuportaisiin.
Aston Martin Lagonda |
Jo lyhyen tähystelyn jälkeen joudun toteamaan "perhana". Turistinaisia lukuunottamatta naisväki on itsensä koristanut jonkunlaisella koko-vartalo-hyttyssuojalla joka hankaloittaa jo valmiiksi tuntomerkittömän henkilön tunnistamista huomattavasti. Takaiskusta suivaantuneena vetäydyn sivummalle tarkastelemaan villiä liikehdintää ostoskeskuksessa.
HMMW |
Hetken ostoskeskuksen menoa ja mellastusta seurattuani päätän antaa perisuomalaisuuteni ohjata jälleen matkantekoa sekä osaman jäljitystä. Käsiäni yhteen taputtamalla päätän että ehkäpä saaliini ei sittenkään ole soluttautunut rahassa kylpevien arabinaisten leiriin. Katseltuani hetken pakistanilaisia duunareita polttelemassa bostoneitaan kassa jonossa huomaan että tupakointi on ilmeisesti sallittua jokaisessa paikassa missä sytyttimen kivi kipinän aikaiseksi saa, harvemmin sitä kotimaassaan näkee miehen tilailemassa lihatiskillä perheelleen ruokaa nortti huulessa. Päättelenkin että Osama on mitä luultavimmin viettelemässä täällä myös äijämäistä elämää.
Käyn ostamassa paketin "Oh my god! It's not butter" -margariinia ja lähden valmistautumaan tulevaan, kaksikymmenasteiseen maaliskuun iltaan.
Tietyöt vauhdissa...
Darude popittaa!
Seuraavana päivänä kuulen Daruden Sandstormia kovaa vauhtia kylän läpi viilettävässä taksissani. Pyydän taksiinsa kovasti kiintynyttä kaveria kääntämään musiikkia kovemmalle, selitän tyhjäkatseiselle lentäjälle että kaveri on samasta maasta kuin itsekin olen. Nyökkäys ja taas mennään. Jalankulkijoita väylällä.
Eipä löytynyt Osamaa edellisenä iltana, ei. Otollisen metsästyspaikan paikallistaminen oli alle 21 vuotiaalle turistille tehty hyvin hankalaksi. Alkoholijuomia myydään ainoastaan arvokkaan näköisessä toimistotilassa paksujen tammiovien takana, tammiovien taakse - tai ainakaan sieltä ulos kantamisien kanssa pääsee ainoastaan mikäli on viinaluvan itselleen hankkinut. Lupa tietenkin maksaa muutaman sata euroa ja jotta sitä pystyisi edes anomaan - tulee olla maan kansalainen sekä kirjallinen todistus siitä ettei ole muslimi. Ainoat yleiset baarit ovatkin hotellien yhteyksissä ja oville on asennettuna kaksi isokokoista kaveria jotka tykkäävät tarkistaa löytyykö sisään pyrkivältä todistus yli 21 vuoden iästä.
Cadillac Limo |
Liikennettä näin ikkunan takaata tarkkaillessani todella ymmärrän miten rakas lapsi tämä koko kokonaisuus heille on. Vielä 60-luvun alkupuolella koko Abu Dhabi oli vain hiekka-aavikkoa muutamine yksikerroksisine kerrostaloineen, öljyn löydettyä rakennettiin ristiin ja rastiin leveät, kahdeksan kaistaiset moottoritiet joiden ympärille valtavaa metropolia alettiin rakentamaan. Liikenne on hyvin byrokraattinen, mutta silti erittäin joustava. Yksisuuntaisien vuoksi usein joutuu tekemään jopa kilometrien lenkkejä päästäkseen haluamaansa määränpäähän - muuten liikenteessä liikkuminen on helppoa. Vähintään neljä samaan suuntaan vievää kaistaa tuovat suunnattomasti leveyttä ympärille ja paikalliset antavat huomattavasti enemmän tilaa Riihimäkeläiset hämeenkadulla.
Ferrari Maranello |
Pitkäjänteisen taistelun jälkeen lopulta itseni löysin paikalliselta rokkiklupilta, edessä istui reilu 20 vuotias paikallinen neitokainen jonka tietoja ajattelin julkeasti hyväksikäyttää ihmisjahdissani. En suinkaan suorinta tietä uskaltanut hyökätä kysymään tarkkaa sijaintia vaan aloitin pehmentämisen helpommilla kysymyksillä. "Do you know place called Finland?" Paikallisien tietämättömyys sokaisi kunnianhimoni täyttää tehtäväni ja näin velvollisuudekseni valaista tyttöä kotoisalla saunakulttuurillamme jossa olutta ja makkaraa kumotaan kilpaa - ja loppuillasta lähdetään seitsemän veljeksen tapaan lumihankeen taistelemaan hengestämme.
Ikuisen kesän vuoksi teitä ei tietenkään suolata, mutta ilmeisesti jostain esihistoriallisista rituaaleista juurensa johtaa paikallisien loputon halu repiä teitä auki sitä mukaan kuin niitä valmistuu. Uusi kun saadaan valmiiksi, suljetaan viereinen ja tehdään siihen, no, vaikkapa nyt kolme kaistaa lisää.
Maksan Sunny kuljettajalle noin 4 mk bensamatkan ja lähden kohti uutta jahtipäivää.
Mitsubishi 3000 GT |
Halme eduskunnassa?
"HII-O-HOI ja turskaa napaan!", huusi norjalainen.
JOHAN ON MARKKINAT sanoi joku muu, häntäkään en tunne - mutta häntäpä siteeraan. Niin sekaisin ovat maailmanmarkkinat. Kuulemani mukaan kevät on tekemässä kovaa vauhtia tuloaan skandinaaviaan, Halmeen Toni istuu eduskunnassa ja tuohon reilu tuhannen kilometrin päähän pistivät turpaanlyönti kisat pystyyn vallan tosissaan. No, me tosin täällä Arabiassa emme näistäkään niin välitä, jatkamme palmumetsien keinoistuttamista, liikenneympyröihin parkkeeraamista sekä kulttuurimme muiden värikkyyksien harrastamista vanhaan, tuttuun tapaan.
Vaikkakin paikalliset eivät syttyneistä levottomuuksista niinkään välitä, ovat liian diplomaattisia stressaamaan muille kuuluvista asioista ja näin ollen tuttuun tapaansa tyydyttäytyvät loputtomiin rikkauksiinsa, päättelin kuitenkin syntyneen hulabaloon pelottaneen Osaman takaisin luolaansa jonnekin päin autiomaata. Kävin ostamassa kahdeksan paria sukkia, jonka jälkeen oikeaoppisesti itsekin matkani sinne suuntasin.
Taksiruuhkaa |
Varsin hiekkaisassa autiomaassa eteneminen on hyvin hankalaa apostolin kyydillä, autollakaan en välttämättä lähtisi tuohon loputtomaan soramonttuun raivoani osoittamaan joten etenemistä helpottaakseemme hankimme 200 cc Yamaha Blaster ATV:n lisäksi tämän 350 cc isoveljen, Yamaha Bancheen. Liikkuminen neljäpyöräisellä mönkijällä olikin huomattavasti vaikeampaa kuin mitä puuhamaan mönkijäseikkailuajoiltani muistin, suorituskyvyiltään 125 cc crossipyörää vastaavan Blasterin tyylikkäästi katotinkin pehmeän hiekan tehtyä kokemattomalle kuskille kepposen.
Parin päivän intensiivisen mouhoamisen jälkeen päätinkin vetäytyä ja vastaisuudessa tyydyttää mönkijöihin liittyvät haluni verkkokalvojeni kautta.
- Tana
|
|
