Äänestys
Rokkaako Alaparkki?
|
|
Toyota Supra 1997 ( MK IV )
12.05.2003
Moottori: 3.0 litrainen biturbo suora 6 24v
Vaihteisto: 6 pykäläinen manuaali
Teho: 320 Hp @ 5600 rpm
Vääntö: 427Nm @ 4000rpm
Jarrut: 320mm levyt edessä ja takana
Massa: 1500 Kg
0-100 Km/h: 5,3s
0-400 m 13.3 loppunopeus 173 Km/h
Ilmanvastuskerroin 0,33
Kaverilleni on kehittynyt paha tapa uhota omistavansa erilaisia kulkupelejä.
Ne alkavat aina samalla tavalla eli yhtäkkiä saan kuulla kuinka mahtava se
ja se auto on, ja kuinka kiva sellaista olisi päästä testaamaan. Siinä ei
sinällään ole vielä mitään pahaa. Vasta kun huomaan hänen toteuttaneen
uhkauksensa niin on pakko myöntää, että kateus nostaa päätään sisälläni. No
minullahan ei pitäisi olla mitään valittamista sillä saan kuitenkin nauttia
kyseisistä hedelmistä ilman omistamisen vaivoja. Toyota Supra mark IV on
yksi sellaisista, tässä esiteltävä harmaa yksilö on itseasiassa kolmas
manuaalivaihteinen joka on kulkenut hänen käsiensä kautta. Valitsin tämän
jutun aiheeksi siksi, että tämä viimeinen kolmesta, oli parhaassa kunnossa
ja liittyy läheisesti ehkä myöhemmin julkaistavaan juttuun eräästä
punaisesta Skylinesta.
Kaikki varmaan tietävät Supran speksit, mutta tässä lyhyt kertaus:
Vakiokuntoisesta kolmelitraisesta suorasta kuutosesta jollainen tässäkin
oli, pitäisi löytymän 320 kaakkia 5600 varvilla. Kuivapainon pitäisi olla
noin 1500 kg ja Cw arvo (ilmanvastus) 0.33, joka on mielestäni yllättävän
huono näinkin liukkaannäköiselle autolle. Vääntöä autossa on 427 Nm ja kun
ynnäillään tämä kaikki niin suorituskyky on ehkä riittävä. Nollasta sataan
sen pitäisi kiihtyä 5.3 sekunnissa. Tätä en itse päässyt varmistamaan
koeajokelien ollessa helmikuisen liukkaat, eikä alla ollut tietenkään edes
talvirenkaita. Vanteet muuten olivat edessä 8" x 17" ja takana 9.5" x 17",
turbo Supran vakiovanteet kuten kuvistakin näkyy.
Vaikka koeajotunnelmia varjosti tietty ylimääräisen liukkauden tunne, auton
luonne kävi kyllä ilmi. Ensin huomio kiinnittyi auton sivistyneisyyteen. Se
oli Tojotamaisen eleetön ja hiljainen niin hyvässä kuin pahassakin. Siis
tottakai odottaa noin hyvännäköiseltä autolta tiettyä räyhäkkyyttä, mutta
juuri siinä suhteessa se petti odotukset. Toisaalta tuli tunne, että
tälläinen on varmaan helppo ylläpitää ja vakiokuntoisena suhteellisen
huoltovapaa. Auton alusta lunasti kyllä kaikki odotukset, se tuntui melko
jäykältä ja viihtyisi varmaan paremmin radalla kuin Suomen uraisilla teillä.
Olen ehkä piloille hemmoteltu, mutta minusta Lotarin (Lotus Omega) alusta
toimii paremmin jokapäiväisessa ajossa. Se vain tuntuu tietyssä mielessä
joustavammalta vaikkei sitäkään voi missään nimessä löysäksi moittia.
Virityspotentiaalia ko. kolmelitraisesta löytyy uskomattoman paljon kuten
varmaan kaikki asianharrastajat ovat huomanneet. Mikä tahansa auto joka
jättää vakiokuntoisen Hayabusan taakseen ansaitsee minun kunnioitukseni.
Vakiokuntoisenakin tämä auto näytti urheilullisen luonteensa eli, kun
oikaisi oikean jalan polvilumpiota oli tulos odotettu. Perää tarjottiin
hanakasti rinnalle, mutta tässä on syytä ottaa huomioon myös ajankohta.
Valitettavasti helmikuinen sää aiheutti luonnollisesti myös sen ettei
kattopalaa tehnyt mieli irroittaa.
Hauskana yksityiskohtana etuspoilerissa on sähkötoiminen lisähuuli jonka saa
vedettyä ylös ellei halua toimia lumiaurana.
Hyvää:
+ Ulkonäkö
+ Irrotettava kattopala
+ Alusta pienin varauksin
Huonoa:
- Toyotamaisen neutraali
- Ei ole juuri muuta ropattavaa kuin virittäminen, eli ei hyvä harrasteauto
:-(
- Vaisut äänet suhteessa ulkonäköön, no niitähän saa korjattua
- Hank
|
|
